Tuttien tuho

Jos jollakin teistä lukijoista on joskus oman lapsenne kanssa ongelmia päästä tutista eroon, niin meidän perhe hoitaa ongelmanne käden käänteessä. Seuraavassa kaksi esimerkkiä tavoista, joilla sen voimme tehdä.

Ensin kerrottakoon tapauksesta Tyyne. 
Tyynehän on siis meidän suloinen porokoiranpentumme, hieman yli yhdeksän viikkoinen. Se on sijoituksessa Sysiväikeen kennelistä ja siitä toivotaan tulevan ainakin terapiakoira palvelutaloon, siitä yritetään myös kouluttaa ID-koiraa (tunnistusjälki) ja lisäksi se hyvin todennäköisesti harjoittelee myös etsimistä raunioilla ja pelastushakua maastossa. Tyyne on reipas pentu, iloinen ja vähän hassu ja äärimmäisen söpö.

Tyyne ja tutti meni siis näin. Poikamme konttaili lattialla, kun Tyyne syöksyi kamikazen lailla kohti poikamme suuta, jossa sillä hetkellä sattui olemaan tutti. Niitä on meillä lattioilla aina mitä ihmeellisimmissä paikoissa, koska poika on taitava niitä jemmailemaan. No, mutta nyt se tutti oli suussa, ja Tyynen osuttua kohdalle, se oli riistetty suusta hetkessä. Poika ei toimitusta edes huomannut ja Tyynen tähtäys oli niin onnistunut, ettei naskaleista tullut vauriota lapseen. Lapsi jatkoi leikkejään, joten huomioni kiinnittyi koiraan. Ennen kuin ehdin juosta Tyynen luokse, se oli repinyt tutista kumiosan kappaleiksi ja totesin heti tutin kuolleen. Helppo tapa hävittää tutti nopeasti. Tämän jälkeen Tyynelle tosin kerrottiin pariin kertaan, että sieltä suusta niitä tutteja ei sopisi ottaa. Tyyne sanoi siihen, että ookoo, ja meni etsimään jostain jemmatutin, jonka silppusi. Otamme siis vastaan lahjoituksena käytettyjä tutteja, ei tarvitse edes steriloida, koska ne tulevat koiralle.

Tapaus äiti ja tutti. 
Kun kaikki talossa olevat elävät olennot nukkuvat samaan aikaa, on äidillä oma pieni luksushetki. Sen hetken aikana äidiltä kutistuu viisi lisäkättä tarpeettomina ja aivoissa pamahtaa off-kytkin päälle. Silloin ei kannata aloittaa mitään projektia, joka vaatii huomiota. Jos kuitenkin löytää lasta päiväunille viedessään hänen sänkynsä alta tutin, on se toki syytä laittaa sterilointiin kattilaan välittömästi. Ja kuinkas sitten kävikään? 
Aikani yläkerrassa, mahdollisimman kaukana keittiöstä, tietokoneen ääressä istuttuani, aloin ihmetellä erikoista hajua. Silloin muistin tutin, jonka olin sinne kattilaan runsaan veden kera jättänyt. Ensimmäinen ajatus oli, että nyt palaa talo, toinen ajatus oli, että äkkiä tilanne hallintaan, jotta palohälytin ei ala huutaa ja lapsi herää (ja keskeytä MINUN omaa hetkeäni). Tutti oli sulanut kattilan pohjalle kauniiksi muovitortuksi. Samalla sain syyn hävittää vanhan kattilan ja ostaa luonnollisesti tilalle uuden ja paljon hienomman.

Hyvin nopeasti siis saa lapsiperheessä heitettyä paljon euroja taivaantuuliin. Mutta ei meillä lasketa, meillä eletään.

Hullun koiranaisen eläintarha

Meillä on asunnossa noin 15 kompostiaidan palaa. Niiden tarkoitus on estää yhdeksän kuukauden ikäistä poikaamme repimästä kaikkea mahdollista lattialle ja syömästä niitä. Lattialla on jo kaikkea mahdollista, mutta se kaikki on sallittua ja lojumaan tarkoitettua. Ja sitten meillä on se porokoiranpentu, yhdeksän viikkoa vanha. Niiden aitojen tarkoitus on estää myös sitä koiranpentua repimästä kaikkea mahdollista maahan ja syömästä niitä.

Meillä on myös aikuinen koira, porokoira sekin. Sen kanssa on helppoa, se on koulutettu. Ja on meillä myös osittainen etäjäsen, lapinkoira, joka tässä elämäntilanteessa nauttii yksityisyydestä appivanhempieni kanssa elellen ja paljon aikaa mökillä viettäen.

Ja sitten meillä asuu vaimo ja mies. Molemmat sosiaali- ja terveysalalla työskenteleviä ja molemmilla omat hulluutensa, vaimolla koiraharrastukset, miehellä jalkapallo.

Jokin aika sitten pohdin blogin perustamista, koska elämässäni sattuu ja tapahtuu paljon. Päivittäin nauran itselleni, koirilleni, lapselleni tai elämälle ylipäätään. Meillä ei päiviä kuluteta sohvan pohjalla (paitsi joskus, jos ei jakseta muuta), vaan ulos lähdetään säällä kuin säällä ja metsään on päästävä monta kertaa viikossa. Koirat ja vasta taaperoikään tulossa oleva lapsi ovat sellainen kombo, että välillä sitä pohtii omaa järkeään. Minä halusin sen lapsen ja minä halusin myös sen purevan pienen koiranpennun. Minä haluan myös harrastaa, niin lapsen kuin koirien kanssa. Oma aika, sitä on ollut ennen tätä kaikkea, joten nyt ne alkavat, ruuhkavuodet. Hullun koiranaisen (=hukona) ruuhkavuodet.

Tässä blogissa kuvataan meidän arkeamme. Tervetuloa mukaan seuraamaan hullunkurisen koiraperheen aktiivista arkea. Teksteissä tarinoita aiheista laidasta laitaan, elämästä ylipäätään, koirista ja lapsista. Eipäs rajailla liikaa, niin saa haihatella ja haahuilla ihan vapaasti.